Vattumadon talo

En tiedä mitään sievempää kuin vattumadon talo.

Punaiset seinät siinä on

ja katto, ja punainen valo

punaisen ikkunaruudun takaa

punaiseen kammariin paistaa.

Vattumato sohvalla istuu 

ja punaista puuroa maistaa.

Kukapa voisi kuvitella herkkuja ruokapöydän!

- Minäkin muutan vaapukkataloon,

kun tarpeeksi suuren löydän!     

-Marjatta Kurenniemi-

Toukka tiskaa

Omenan kuoressa on reikä.
Jos siihen painaa
korvansa kiinni
ja kuuntelee tarkasti,
voi veden ja tuulen
ääniltä erottaa
astioiden helinää.

Toukka tiskaa.

-Risto Rasa-

Harakka

Mitäpä naurat täällä,
harakka hangen päällä?

Minun on hauska olla
kotisi kartanolla.

Mulla on juhlatakki,
musta samettilakki,

valkoiset liivit ja paita,
siivessä silkkinen laita.

Mulla on vikkelä kieli,
reipas ja iloinen mieli.

Siksi mä nauran täällä,
hah, hah, hangen päällä.

-Martti Haavio-

Pohjan satakieli

Se lauloi illasta puoliyöhön,

ja taas, kun leimahti koilliseen

uus liekki uusine toiveineen

se heräsi, laulaja, laulajan työhön

ja oksalla nuoren omenapuun

koko suvisen kuun

se sepitti säkeitä armaalleen.

Yli perunamaan, läpi ikkunain
se laulu helisi, helisi vain

ei näkynyt laulajaa.

Satakieli se on! minä julistin.

He nauroivat, isä ja äitikin:

Voi lapsi parka, ei koskaan saa

piha tämmöinen sellaista kunniaa:

mikä lienee pesätön peipponen!

Olin onneton, puolesta laulun sen
vain itkua vailla, kun häveten

pojansilmin uhmasta liekehtivin

ulos tölmäsin hullussa hurmiossa

ja hiivin suojassa pensasrivin

kuin kissa syvässä ruohikossa

ja, laulajan kunnian tähden

kiven sieppasin maasta ja - osuipas!

Miten onkaan Jumala avulias

ja altis luodun mieli.

Minä onnekas

sain todistaa kaikkien nähden:

se oli satakieli.

-Lauri Viita-

Missä on kotisi?

Missä on kotisi, koito?
Kysyi pääsky perhoselta

Siihen perhonen saneli,
valkosiipi vastaeli:

Mulla on majoja paljon,
asuntoja aivan monta:
Joka korressa on kotini,
pesä joka pensahassa,
kamarit kukan nenissä,  
salituvat sammalissa.
Siellä on soma elämä,
hyvä päivän paistehessa,
lennän aamulla varahin,
vielä illalla iloitsen

-Aapo Pärnänen-

Oravan laulu

Sille on syynsä miksi Kivi on kansallisrunoilijamme eikä aika ole murentanut hänen tarinoiden arvostusta. En usko että kannattaa kaivaa 7 veljestä heti suorilta käsin esiin, mutta esimerkiksi tämä on runo josta lapsetkin pitävät. Kukapa nyt ei pörröhäntäisistä oravista pitäisi :)

Makeasti oravainen
makaa sammalhuoneessansa;

sinnepä ei Hallin hammas 

eikä metsämiehen ansa

ehtineet milloinkaan.

Kammiostaan korkeasta

katselee hän mailman piirii,

taisteloa allans' monta;

havu-oksan rauhan-viiri

päällänsä liepoittaa.

Mikä elo onnellinen

keinuvassa kehtolinnas!

Siellä kiikkuu oravainen

armaan kuusen äitinrinnas:

Metsolan kantele soi!

Siellä torkkuu heiluhäntä

akkunalla pienoisella, 

linnut laulain taivaan alla

saattaa hänen iltasella

unien Kultalaan.

-Aleksis Kivi-

Muurahainen karhun korvassa

Oli muurahainen karhun korvassa,
kun karhu jouten käyskeli tuttuja maitaan

Oli ilta ja lypsyn aika, kun äkkiä
se metsästä tulla tupsahti kylän laitaan.
 

Oli hyvällä tuulella karhu: huvikseen
se pystyyn nousi, paukutti kämmeniänsä.

Mikä mökä ja huuto ja parku ja ammuminen
oli pihaton äärellä kohta ja ympärillänsä!

Meni kiulut nurin ja vasikat laukkasi
jo tuolla hännät suorina teitä.

Sanoi  muurahainen karhun korvassa:
”miten hirveästi, veli, ne meitä pelkää.

-Lauri Pohjanpää-

Syksy

Tämä on jo vanha ja surumielinen Lauri Pohjanpään runo mutta olen huomannut että lapset pitävät siitä. Runossa on tasainen ja rauhoittava rytmi. 

Olen pohjustanut tällä runolla muun muassa syksyisiä maalaus hetkiä. 

Maalailun taustalle voi laittaa soimaan musiikkia oman mielensä mukaan.Itse olen kokeillut Vivaldin syksyä mutta myös Coldplayn Parachutes albumia ja todennut että molemmat toimivat oikein kivasti. :)

Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.

Ruskea on rinta kaisliston,

taivas harmaa. Sataa. Syksy on.

”Kurkikin jo lähti”, veljelleen

toinen virkkaa niinkuin itsekseen.

Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin

”niin maar; lähti”, sanoo takaisin.

Sitten vanhukset taas vaikenee.

Järven pintaan sade soittelee.

Sukii siivenselkää toisen pää.

Toinen joskus silmää siristää.

Höyhenihin niskat kyyristyy  

Sataa. Hiljaista on. Hämärtyy

yli pellon mustan kynnöksen.

Tuntuu riihen tuoksu etäinen.

Kaksi märkää, vanhaa varista

nuokkuu aatoksissaan aidalla.

”Täytyy tästä…”, toinen havahtuu,

 lentoon verkkaisesti valmistuu.

”Käyhän taaskin tarinoimassa.

Oli oikein hauska tavata."

-Lauri Pohjanpää-

Pattipolvi tattipappa

Tattipappa pattipolvi
hatun alta harmaantunut

metsänreunassa asusti

kuusen juurella jurotti.

Odotteli onneansa
kaipaili kaveriansa

löytämättä lykkyänsä  

ei tavannut tuttuansa.

Tuli Elli-kantarelli
ikäneito naapurista

kulta koltussa kimalsi

hienohelmainen murunen.

Loppui pattipolvipäivät
päättyi illat nuo ikävät

alkoihan parempi aika kas, 

niin uusi ja ihana

kanssa tuon hyvän kaverin

käsi ystävän kädessä.

Saapui syksy synkin pilvin
pussissa isot pisarat

taskut täynnä tuiverrusta.

Kaksi sientä tarkoin kätki
puiden alle piilotteli

lehdet peitoksi asetti.

Tuli talvi tuiskutukka
laukussa lumisateita

harteillansa hiutaleita

heitti päälle hankivällyn

huurrehuopansa unisen.

Hyvää yötä tatti-pappa
sekä neiti kantarelli!

Kauniita unia teille!

-Riitta Hämäläinen-

Sienitorvien tarina

Trumpetin töräyttelijä
torvensoittaja totinen
kerran metsässä esiintyi
piti keikkaa kuusen alla.

Istui siellä orkesteri
kuoro kantojen nokissa
viritellen viulujansa
äänijänteitään availlen.

Vaan kun kuului hurja huuto
säikäytti suden ulina
karhun karjahdus kamala
pakoon pötki trumpetisti
artisti pika-ajassa
ja niin trumpetti tipahti
torvi pyörähti polulle
musiikkikone kolahti.
 
Ajan päästä alkoi kasvun
siitä sieniä sikisi
suuret määrät suppiloita
valtavasti vahveroita.

Pieni noita naavaneiti 
vanhapiika pihkanuttu
haistoi tuoksun trumpettien
heti herkuksi havaitsi
mustan sienen torvimaisen
tämän tötterön nokisen.

Niinpä kiehuu taikakeitto
satumainen musta soppa
joka syksy kuusen alla
keikkapaikalla kohisten.
Voit myös kuulla sienten soivan
pienten torvien pirinän
vaikka luulet soittaa tuuli
puiden latvoissa puhuri.

-Riitta Hämäläinen-

Kesänkellot

Kissankellojen ääni soi,
sen äänen keijukaiset loi,
kun varresta kukkaa varistain
soiton soittivat sunnuntain.

Kun hiljaa kumarrut kellojen juureen,
niin kilinä saattelee taikaan suureen.
Tää kilinä kissankelloista
soittelee metsien pelloista.

Pajunkissat ne kohta nukahtavat,
kunnes hereille vavahtavat,
kun keväisen aamun aurinko paistaa
ja lintujen kevätlaulelot raikaa.

Päivänkakkara katselee juttuja näitä,
kukkien oikkuja itsekkäitä,
kissankellot kun soittelee vaan
ja toiset kukat käy nukkumaan.

Orava

Orava, pieni pörröhäntä,
hangella juosta vipeltää.
Pysähtyy hetken – kohta säntää,
puuhun nopeaan kiipeää.

Oksalle istuu ihmetellen,
ympärilleen se katselee.
Kuulee jokaisen rasahduksen
ja valppaana oksalta seurailee.
 
Kohta jo alas tulee puusta,
juoksee ja iloiten temmeltää.
Ei se välitä mistään muusta,
kun vain saisi syötävää.

Lintujen ruokapaikan huomaa,
siinä se hetken istahtaa.
Leivän muruja siitä noutaa
  ja sitten puuhun juoksee taas.
 
Orava, vikkelä eläväinen,
aamulla pihalle ilmestyy.
Se on hyvin tarkkaavainen,
taas oksalle piiloon käpertyy.

Anselmi pöllön luento

Hei, olen Anselmi pöllö, ja kerron teille pienen jutun.
Näin yhtenä päivänä tutun joka luontoa sotki
ja muurahaispesää potki.
Sanoinpa kaverille tuolle että
Tää on meijän kaikkien mettä.
Roskata et saa, etkä toisen kotia hajottaa.
Kun roskat roskiin laitat niin estät suuret haitat.
Niin kaikilla on täällä hauskempaa
kun siistissä luonnossa elää saa.

Hevosen selässä

Hevonen se kävellä lönkyttellöö.
hevonen se kävellä lönkyttellöö. (vauva sylissä kävellään "lönkytellen")
Nyt se juosta kipittää,
nyt se juosta kipittää (juostaan ja lausutaan lorua nopeammin)
Nyt se laukkoo Nyt se laukkoo  
Nyt se laukkoo! ("laukkoo"-kohdassa keinautetaan vauva korkealle ilmaan)

Siilin talvimaja

Siili teki talvimajan
taakse vaarin halkovajan.
Kun syksyn tuulet räntää viskoo,
siili täkin korviin kiskoo
ja kainaloonsa sulkee hän
hyvin rakkaan ystävän.

Ikivihreä

Aurinko, aurinko lettuja paistaa.  
Hauska on auringon lettuja maistaa.

Kiipeän puuhun, 

pistelen suuhun,

loput voin heittää ukolle kuuhun.

Sitten käynkin nukkumaan,

pikkuinen masuni pullollaan.

Ylistyslaulu savivellille

Parempi kuin karamelli
lapsista on savivelli.

Niinkös, niinkös, niinkös, 

että missä vain on kuravettä,

siellä hurjat huudot soivat,

siellä lapset ilakoivat?

Märkä hame, märkä takki,

ihan märkä koko sakki!

Pikku pupu

Pikku pupu loikki
jäisen pihan poikki
korviaan se heilutteli
hännänpäätään keikutteli.

Arvoitus

Oksalla männyn istuvi paakku,
ei se ole harakka eikä varis vaakku.
Kuunnellaan mitä se puhuu, sehän sanoo:
HUHUU!!

Jänöjussi puputti

Jänöjussi puputti,
juu, juu juputti.
Suu supussa suputti, 
korvat hupussa huputti.
Silmät ristissä ripitti,
pakoon juosta kipitti.

Pikkupeikko takkutukka

Pikkupeikko, takkutukka,
pitkähäntä, risasukka.
Istuu itkee kannon päässä,
pienet varpaat aivan jäässä.

Tuli tonttu, parsi sukan,
selvitteli takkutukan,
antoi vielä villatakin,
pani päähän tonttulakin.
Pikkupeikko, tupsutukka,
pitkähäntä, siistisukka, 
istuu nauraa kannon päässä, 
"Eipä ole varpaat jäässä!"

Ruoho maassa, lintu puussa,
sadeheinä kissan suussa.
Pilvi siellä, pilvi täällä,
kohta sataa siellä täällä.

Etana Elli

Etana Elli konnolla kelli,
katseli kuuta mut’ aatteli kaikkea muuta.

Nalle tahtoo koputella

Helppo leikkiä nuorempienkin taaperoiden kanssa

Nalle tahtoo koputella (kop kop kop).
Eipä enää ujostella (kop kop kop).
Nalle tahtoo koputella (kop kop kop).
Eipä enää ujostella…
Ystävälles opeta sitten vasta lopeta (kop kop kop kop kop kop)
Ystävälles opeta sitten vasta lopeta…

Nalle tahtoo silitellä…
Nalle tahtoo tömistellä…

Lehti puusta variseepi

Lehti puusta variseepi.
Päivä yötä pakenee.
Lintu pieni syksyn tieltä kesämaille rientelee.
Minä pieni paimentyttö/poika lentohon en pääsekään.
Tänne, tänne jäädä täytyy
syksyhyn ja ikävään.

Kuralätäkössä

Pompin, pompin kuralätäkössä.
 Kumisaappaat, kurahousut, sadehattu päässä.
Keitän kuravellii, makeata vellii….
Paistan, paistan, hiekkakakun makean.
Hiekkakakun päälle kaadan kuravellin sakean.
Nam, nam, makean kuravellin sakean…
nam, nam, nam.

Räntärokki

Jalkojeni alla litisee. Jalkojeni alla lotisee.
Jalkojeni alla litisee ja lotisee.
Mitä se on? Mitä se on?
Se on vettä ! 
Vettä – aitoa kuravettä!

Sieni laulu

Maasta se sienikin pinnistää, ponnistaa ja ylös kurkoittaa.
Maasta se sienikin pinnistää, ponnistaa ja ylös kurkoittaa.
Ei ole housuja, ei ole takkia, pelkkää vartta ja pelkkää lakkia…
Maasta se sienikin pinnistää, ponnistaa ja ylös kurkoittaa.

Sammakon jumppa

Jumps jumps sano vekkuli sammakko,
jumps jumps sano sammakko
 Ja se sammakko sanoi että dänkä dänkä dää,
dänkä dänkä dää, dänkä dänkä dää.
Ja hyppäsi jumps jumps pois. (leikki)

Tämän voi leikkiä taputtaen rytmiä käsin tai rytmisoittimilla ja hyppimällä
Jumps jumps – hypitään
Dänkä dänkä dää – taputetaan

Madolla on yskä

Hauska tapa opettaa lapsille kuinka kannattaa yskiä/ aivastaa.

Kuule, kuinka mato yskii. (köh köh, yskitään käsivarteen)
Maahan se kolon kaivertaa. ("squirt, squirt", kaivetaan koloa kämmeneen )
Sitten se kääntyy ja sitten se vääntyy, eikä sitä näy ollenkaan.
On mato poissa, on kolo vaan,
kun mato tulee, on kolo paikallaan. Yks, kaks, kol... (taputtaen, käsileikki, nopeutuu)