Kissankellojen ääni soi,
sen äänen keijukaiset loi,
kun varresta kukkaa varistain
soiton soittivat sunnuntain.
Kun hiljaa kumarrut kellojen juureen,
niin kilinä saattelee taikaan suureen.
Tää kilinä kissankelloista
soittelee metsien pelloista.
Pajunkissat ne kohta nukahtavat,
kunnes hereille vavahtavat,
kun keväisen aamun aurinko paistaa
ja lintujen kevätlaulelot raikaa.
Päivänkakkara katselee juttuja näitä,
kukkien oikkuja itsekkäitä,
kissankellot kun soittelee vaan
ja toiset kukat käy nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti